perjantai 12. maaliskuuta 2010

Meduusan isku

Huomio: korostamme että kaikki voivat nyt hyvin !

Hetken aikaa kahlattuamme löllis alkaa kirkua yhtäkkiä ja hätistelee jotakin jaloistaan (emme nähneet mistä oli kyse koska vesi oli sameaa). Kahlaamme kovaa vauhtia takaisin rannalle ja löllis toteaa että nyt tarvitaan apua.

Otimme yhteyttä hotellimme respaan, josta saatiin ensihätään etikkaa lölliksen jalkoihin. Lisäksi hänellä oli kovia vaikeuksia hengittää. Hoitaja totesi lähes välittömästi että sairaalaan täytyy lähteä viipymättä. Suuntana siis seuraavaksi Krabin kunnallinen sairaala.

Köntti juoksi pakkamaan pakolliset tavarat reppuun ja löllis tuli perässä golf-autolla rannalle, missä vastassa oli traktori, jossa oli lava. Löllis talutettiin lavalle, koska hänen oli vaikea liikkua ja hengittää. Lavalta noustiin seuraavaksi rantavedessä odottavaan pitkähäntäveneeseen. Ja sitten puskettiin aaltoja päin kohti Krabin kaupunkia.

Krabin satamassa meitä odotti paikallinen ambulanssi. Ambulanssi oli itse asiassa pillein varustettu lava-auto (umpilava), jonka sisällä oli ainakin viisikymmentä astetta lämmintä. Löllis nostettiin kyytiin ja ajoimme pillit päällä Krabin sairaalaan. Matkassa hoitaja, hotellin edustaja ja me. Kaikki neljä lava-auton lavalla. Matkalla löllis sai happea.

Krabin sairaalassa lääkäri kävi katsomassa potilasta ja puhuivat allergisesta reaktiosta ja anafylaktisesta shokista. Suoneen pistettiin jotain minkä pitäisi auttaa. Lisäksi hapen mukana annettiin jotain lääkettä.

Sairaala oli melkoisen huonokuntoinen ja lisäksi meille ilmoitettiin että lääkäri käy katsomassa kerran päivässä. Köntille näytettiin vielä osastoa mihin löllis olisi sijoitettu ja se riitti. Päätös oli tilata kansainvälinen ambulanssi ja suunnata kahden ja puolen tunnin ajomatkan päähän Phuketin kaupungin kansainväliseen sairaalaan (lienee yksityinen sairaala).

Ambulanssin saapumista odoteltiin lähes kaksi tuntia. Tässä vaiheessa soittelimme Tapiolan hätänumeroon ja saimme SOS palvelun kautta apua käytännön jutuissa ja lisäksi myös lääkäriapua.

Seuraavaksi siis pääsimme ilmastoituun ambulanssiin, missä oli pätevät laitteet, parempi sänky ja hoito. Mutta lölliksen kipuihin ei saatu vieläkään lääkettä. Matkan aikana vaihdettiin mm. hoitajaa moottoritien varrella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti